Kolmen päivän tauon jälkeen Timon ja Armidan kanssa Vanhaan klo 11.40. Ei oikein ollut innostusta ja motivaatiota päällä, enkä vielä Tampereella emännöidyt synttärit painoivat päälle. Armida tietenkin hermostui ensimmäisillä väylillä vinoihin lyönteihinsä ja Timon ohjeisiin ja neuvoihin, joita sateli ihan jatkuvasti ja monta ohjetta kerrallaan...että siinä jo kuulijanakin meinasin hermostua. Vähän oli sitten taas hiljainen fiilis ja etuysi pelattiin "perhegolf"-tunnelmissa, mikä ei ainakaan minua motivoi muuta kuin läiskimään palloa eteenpäin. Taas kerran mielessäni päätin, etten pelaa enää niin, että Armida ja Timo ovat yhtäaikaa kentällä. Minulla on kivaa Armidan kanssa kahden ja Timon kanssa kahden, mutta kun Timon käyttäytyminen on niin ennustettavaa, että tiedän jokaisen sanan ja ohjeen ja neuvon jo etukäteen, mitä hän aikoo Armidalle antaa....ja tiedän myös kokemuksesta sen, että kierroksen aikana ei kauheasti haluaisi jatkuvaa ohjausta ja neuvontaa.

Timollahan on sellainen tapa, että vaikka lopputulos olisi lyönnissä erinomainen , niin siitä huolimatta hän saattaa alkaa neuvoa, koska lyönti ei ole NÄYTTÄNYT hyvältä. Eli Timon kanssa kun pelaa, niin täytyy muistaa näyttää hyvältä, lopputuloksella ei ole niin väliä.. Se on vähän niinkuin, että: " tulipalo oli väärin sammutettu, vaikka se oli sammunut"...

No, kierros oli muutenkin melko hidas ja kun aamulla oltiin lähdetty ilman aamupalaa, niin väylällä 15 olimme saaneet tarpeeksemme ja nälkä kurni mahassa, joten lopetettiin siihen ja painuttiin klubille syömään. Tämä oli minun kesälomani viimeinen golf - huomenna alkaa työt.