Kesä 2011 ja kaksi kuukautta saman vanhan tarinan kertomista. Kierroksia takana nyt elokuun alussa 43 ja mikään ei ole muuttunut - siis EI MIKÄÄN!

Turhauttavaa, todellakin ja olen jo valmis myöntämään, että tämän surkeampaa golffaajaa ei yksinkertaisesti ole olemassakaan. Ei kukaan, joka yhtä ahkerasti kiertää harjoituskierroksia, lukee golffiin liittyviä artikkeleita, katselee videoita ja on ylipäätään ihan hulluna lajiin, voi olla kehittymättä - paitsi minä. Ja kysymys ei ole siitä, ettenkö paneutuisi, yrittäisi, kokeili, nöyrtyisi, kysyisi ja ihmettelisi. En millään haluaisi myöntää, että olen toivoton tapaus, en edes itselleni. Kaikki muuthan sen kyllä jo tietävätkin.

Tasoitus pysyy samassa, 29.1 vaikka tekisit mitä. Olen nyt pelannut muutaman kierroksen omaan tasoitukseeni, tänään 35p, eilen 36p. Kisoissa 33p ja 34p, ja vain yhden kerran 38 pistettä.

Enää en edes jaksa analysoida niitä asioita, mitä en osaa, koska listasta tulisi niin valtavan pitkä. Helpompaa on luetella mitä osaan: aloituslyönnin. Sen kaikkein helpoimman, jonka jo aloittelijakin osaa green card - kurssin jälkeen.

Timo on hienosti osanut pitää suunsa kiinni arvostelussaan, vaikka voin kyllä kuvitella, mitä hän todellisuudessa taidoistani ja tilastani ajattelee. Tosin, kyllä hän yksi päivä tässä sanoi, että pelaaja, jonka tasoitus on kolmenkympin luokkaa on golfissa vielä täysi TURAVILLE!  Siinähän se tuli - hänen perimmäinen ajatus minusta golffaajana (vaikkei hän suoraan minusta puhunutkaan). No, en voi muuta kuin nauraa tuolle uudelle nimitykselle ja allekirjoitan sen itsekkin.

Mutta tämä Turaville ei vieläkään aio antaa periksi! Ei kun huomen aamulla Vanha Tarina ja Turavillen vanhat kertomukset jatkuvat!