27.8.2006 Tarinagolf VT klo 18.00 (ensimmäinen "riita")
Taas tietysti kiireessä Tarinaan ja Vanhan Tarinan ykköstiille juosten. Mukaamme lähti Timo (hcp 13 ja jotain). Minulla koko kroppa tuntui tosi jäykältä eilisen muuttotalkoiden ansiosta. Mutta hyvin lähti kulkemaan, aloitus oli taas suora ja suhteellisen pitkä. Seuraavaksi hybridillä ihan lähelle griiniä. Sitten surullisen kuuluisat chipit ja putit, tuloksena kuitenkin vain 6. Seuraavalla väylällä bogi. Kolmas väylän aloituslyöntini oli ennätysmäisen pitkä ja suora...ja loppua ei kannata siltä väylältä kertoakkaan. Nelosväylällä bunkkerin kautta griinille ja kaksi puttia - bogi. Ja sitten viitosväylälle. Olen joka kerta lyönyt itseni siinä veteen, joten nyt halusin varmistua siitä, että lyön enemmän vasemmalle - mieluummin metsään kuin veteen. No, aloituslyöntini epäonnistui ja menikin reilusti vasemmalle metsään. Ja siitäkös Timo (siis meidän Timo) "raivostui". Alkoi ikäänkuin lähes suuttuneena haukkumaan mun aloituslyöntejäni: "mitä ihmettä olet tehnyt tuolle aloituslyönnillesi, nyt se näyttää jo suorastaan JÄRKYTTÄVÄLTÄ, ihan ihmeelliseltä?!!!!" Minua raivostutti, että hänen pitää aina nykyisin alkaa solvaamaan minun lyöntejäni muiden pelaajien kuullen. Ja varsinkin aina kesken kierroksen, jonka jälkeen minulta menee aina ilo pelaamiseen. Tai sitten alkaa neuvomaan jotakin radikaalia muutosta, jota en voi alkaa opettelemaan kesken kierroksen.
Kävelimme metsään etsimään palloani ja samalla kysyin häneltä, että ainako lyöntini näyttävät järkyttäviltä - ihan ainako? "Ihan aina! Olet jotenkin muuttanut koko lyöntityylisi, eikä siinä ole enää mitään järkeä. Sinulla ei ole minkäänlaista saattoa lyönnissäsi vaan vedät heti kädet koukkuun, kun maila on osunut palloon." oli Timon vastaus. Sanoin hänelle, että miten sitten on mahdollista, että eilen aamulla kaikki aloituslyöntini onnistuivat paremmin kuin koko kesänä ja nyt tälläkin kierroksella sekä ykkös että kolmasväylän aloitukset olivat pitkiä ja suoria?? Voin vain kuvitella, miten pitkälle pallo sitten lentääkään kun opin vielä saattamaan lyönnin oikein. Vaikka minun mielestäni lyönnin saatto on luontainen seuraus täysin onnistuneesta lyönnistä eikä vain tietoinen teko. Enkä voi alkaa harjoittelemaan sitä kesken kierroksen. Se on mentävä rangelle tai pro:lle.
Minua alkoi itkettämään ja olisin oikeasti halunnut lähteä kotiin. Yhtään ei huvittanut enää pelata. Päätin, etten muuta tyyliäni vain Timon mieliksi, näytän sitten miltä näytän, jos kerran pallo lähtee suoraan ja pitkälle. Kuutosväylällä sama juttu, suoraan ja ennätyspitkälle. Tuon episodin jälkeen inhotti kiivetä tiiauspaikalle ja antaa näytös järkyttävän näköisestä lyönnistä. Siksi en enää edes tehnyt harjoitusswingejä vaan pistin pallon menemään kylmiltään. Ja upeat, suorat aloitukset seiska ja kasiväylillä. Chipit eivät kulkeeneet ja varsinkin ysillä lyödessä pallo saattoi lähteä täysin oikealle. Mutta lähtekööt perkele! Suunnittelin koko loppukierroksen ajan mailojeni pesua ja talviteloille laittoa, vaikka tiesin itsekkin, etten voisi tehdä sitä. Sitten päätin, että tuon paskapään kanssa en enää pelaa koskaan. Pelatkoon täydellisine swingeineen sellaisessa seurassa, jossa kaikki ovat yhtä loistavia kuin hän on. No, olen tottunut Timon kanssa siihen, että en osaa kävellä, juosta, hiihtää, luistella, pyöräillä, uida ja nyt sitten vihdoinkin saatiin listaan vielä tuo golffikin. Kyllähän siitä aina menee se liikkumisen ilo, jonka vuoksi noita edellä mainittuja asioita olen harrastanut, jos aina vaaditaan täydellisiä suorituksia. Mutta en ole enää vuosiin kävellyt, hiihtänyt, luistellut, juossut enkä pyöräillyt Timon edellä, perässä saa aina tulla rauhassa omalla tyylillään, eikä tarvitse olla jatkuvan arvioinnin kohteena. Mutta mitenkäs tämä homma hoidetaan nyt golffin kanssa - siinä kun ei toinen voi mennä edelle. Onneksi Timo lyö aina ensin, ja sitten minun täytyy vain juosta(täytyy yrittää palauttaa mieleen täydellinen juoksutyyli) nopeasti punaiselle tiille ja pistää pallo liikkeelle nopeasti ja mieluiten vielä juuri vastakkaiselle puolelle väylää, niin pääsee sitten itsekseen metsässä lyömään......nooo eiköhän tuossa ollut purkausta tarpeeksi. Minä en ole liikunnallisesti lahjakas ja sen tiedän itsekkin, ja sehän tässä on niin kurjaa, että olen kuitenkin liikunnallisesti innokas. Se kait onkin pahin yhdistelmä.
Pelattiin 13 väylää ja ilta alkoi hämärtämään, joten kotiin. Omaan tasoitukseeni suurin piirtein pelasin.
